Menin innoissani kansalaisopiston hopeakorukurssille tekemään hopeaketjuja kaulan ja ranteen koristeeksi. Pettymyksekseni kuulin heti kurssin alussa, ettei siellä pystykkään ketjuja tekemään - vain sormuksia.
Kun pääsin ensimmäistä sormusta aloittamaan unohtui ketjupettymys samantien. Niitä kerkeän opetella jollain muulla kurssila, sormukset veivät nyt täysin mukaansa.
Ensin hopealevyn koristelu, sitten sormukseksi vääntäminen, juottaminen, takominen, hiominen, kiillottaminen, kiillottaminen... Oli ihana ihailla ensimmäistä valmista, onko tämä todella minun tekemä?
Sormuksia teki yllättävän nopeasti. Jo ensimmäisenä iltana yksi oli lähes valmis, toinen aluillaan. Viikonlopun saldo oli 6 sormusta, näistä yksi kivellinen (hematiitti).
Saldona oli myös erittäin tyytyväinen tekijä, tämä harrastus ei jää tähän!
