Tilkkupeitto

Sain aikoinani ylioppilaslahjaksi kummitädiltäni ison neulotun tilkkupeiton. Peitto on ollut ehdoton lämmike etenkin kylminä talvi-iltoina. Keväällä innostuin neulomaan samantaipaista tilkkupeittoa rakkaan ystäväni esikoiselle. Peitto on ollut mielikseni suosittu ja ahkerassa käytössä.

Tämä on se vauvan peitto.


Nyt taas syksyn tullen kädet kaipasi tekemistä...
Kaapista löytyi iso pussillinen jämälankoja. Osan niistä olin pelastanut jo edesmenneeni mummuni kaapista. Halusin löytää langoille jotain kivaa käyttöä ja niinpä rupesin neulomaan uutta tilkkupeittoa. Valmistumisen jälkeen ajattelin antaa sen hyväntekeväisyyteen esimerkiksi Venäjän köyhille tai johonkin muuhun suuntaan maailmalla. Vielä en ole keksinyt mitä kautta saisin peiton varmimmin perille. Pikaisesti googlatessani löysin yhden yhdistyksen nettisivut, mitä kautta lahjoittaminen ja peiton perille pääsy voisi onnistuakin. Haluaisin kuitenkin kuulla onko kellään lukijalla tietoa tai kokemusta mitä kautta lahjoituksen voisi varmimmin saada sitä eniten tarvitsevalle? Olisin kiitollinen tiedosta.


Tässä alkua. Peitosta on tulossa k i r j a v a .


Lopuista jämälangoista voisin neuloa itselleni kirjavankirjavat villasukat...

Yläjuoksun tyttöjen ruskareissu

Lähdettiin vihdoinkin kahden kaverin kanssa kauan suunnittelemalle mökkireissulle Iso-Syötteelle. Porukkaa oli tarkoitus lähteä enemmänkin, mutta nykyajan kiireet ja menothan tiedetään... On vain yksinkertaisesti vaikea saada sellaista aikaa, että jokainen pääsisi mukaan. Päätimme kuitenkin, että nyt on aika tai ei koskaan. Ja niin, reissuhan oli tarpeen ja rentoutumaan pääsimme, vaikkakaan ruskaa ei ollut enää nimeksikään ja sää oli enemmänkin kostea ja kylmä, mitä syksyisen aurinkoinen. Vaellusta metsässä tuli silti reilu kymmenen kilsaa, tämän jälkeen illalla lihapata, viini, sekä sauna ja siideri teki arvatenkin hyvää. Kuohuviiniäkin kilisteltiin mun synttäreiden kunniaksi. Rauhallisesti, mutta mukavasti tuli siis juhlittua tätä etappia.

Kesken vaelluksen sain puhelun oudosta numerosta. Se oli iloinen puhelu! Minulle soitettiin, että olin voittanut 300 euron lahjakortin Vepsäläisen huonekaluliikkeeseen! Mahtavaa mikä t u u r i ! Kerrankin onni potkaisi. Tai onhan mua arpaonni ennenkin suosinut mm. rullaluistinten ja konserttilipun merkeissä, mutta niistä on kerennyt vierähtää jo vuosia aikaa. Kyllä tämä oli mukava piristys. Nyt siis on suunnattava Vepsäläiselle suunnittelemaan mitä sieltä haluaisi kotiin kantaa. Juuri pari kuukautta sitten hankin uuden tv-tason, ja kämppäkin on aika pieni ettei sinne kovin ylimääräistä enää mahdu, mutta eiköhän sitä jotain mukavaa aina löydä! Etsinnästäni ehkä tuonnempana lisää...

Pystyssä pysyttiin, vaikka pitkospuut oli sateesta liukkaat.

Poroja, poroja, poroja. Ihania poroja näkyi paljon metsissä.
Tässä niistä yksi:

Syysaskelia

Alkoi jo avokkailla hieman varpaita paleltamaan ja syksyn kunniaksi astelin kenkäkaupoille iloisin mielin, kunnes tajusin ettei sieltä löydy mitään mitä haluan! Kaksi päivää kierreltyäni kaikki kaupungin kenkäkaupat läpi olin jo ehkä hieman epätoivoinen - ehkä kuljen kesäkengät jalassa siihen asti, että kehtaa sujauttaa talvisaappaat jalkaan. ...Kunnes viimeisestä paikasta viimeisillä voimilla löysin nämä ihastuttavat popot. Pitkään mietin onko ne minun vai jonkun muun, mutta kun ne omakseni päätin ottaa en ole katunut hetkeäkään. Ihastuksissani olen kopsutellut niillä eessuntaas.

Niinpä esittelen ne teilllekin:

Kenkäriemuissani ja
aurinkoisesta syyspäivästä iloiten
sukelsin metsään.


Kyllä

pienestäkin

hymy

herkiää.