lauantai 27. joulukuuta 2008

Syksyn aikaansaannoksia

Nyt vosin kertoa ja esitellä jotain mitä olen saanut syksyn aikana aikaiseksi. Aloitetaan jämälankatilkkupeitosta. Se tuli valmiiksi ja siitä tuli kirjava, mutta varmasti lämmin jollekulle pienelle sitä tarvitsevalle. Laitoin peiton pakettiin ja osoitteeksi Vaaka Ry:n ja tätä kautta osallistuin omalta osaltani heidän tilkkupeittoprojektiin. He toimittavat peitot edelleen lapsille ja lapsiperheille niin kotimaahan kuin lähialueelle kuten Venäjän Karjalaan.

Valmis tilkkupeitto oli tämännäköinen:



Toinen syksyn isompiTasaa keskelleprojekti on ollut neuloa ihana ystäväni ihanalla 8 kk ikäiselle pojalle neuletakki joululahjaksi. Ohje löytyi vanhasta käsityölehdestä, mutta minulla oli eri lanka ja eri kokoiset puikot mitä ohjeessa ja tämän vuoksi koon kanssa oli ajoittain sumplimista. Sumpliminen onnistui kuitenkin hyvin ja neuletakista tuli sopivan reilu pojalle. Ohjeen mukaan takkiin olisi tullut hiippahuppu ja sitä alkuun yritinkin neuloa, mutta ensimmäinen versio oli aivan liian iso ja toinen päinvastainen. Lopulta päädyin tekemään hupun sijasta tavanomaisen resorikauluksen, joka loppupeleissä on paljon helpompi käytössäkin.

Poika sai lahjansa tänään ja se oli söpön näköinen sen päällä, vaikka näin itse kehunkin. :) Tämä neuletakki oli ensimmäinen, jonka koskaan olen saanut valmiiksi asti. Joskus yläasteella aloitin neulomaan villapuseroa itselleni, mutta siitä taitaa olla vieläkin ainakin yksi hiha tekemättä. Pipot on enemmän mun juttu. Niitä on tälle syksylle kerennyt valmistua kaksi. Kuvia niistä ei kuitenkaan ole nyt näyttää.


perjantai 17. lokakuuta 2008

Tilkkupeitto

Sain aikoinani ylioppilaslahjaksi kummitädiltäni ison neulotun tilkkupeiton. Peitto on ollut ehdoton lämmike etenkin kylminä talvi-iltoina. Keväällä innostuin neulomaan samantaipaista tilkkupeittoa rakkaan ystäväni esikoiselle. Peitto on ollut mielikseni suosittu ja ahkerassa käytössä.

Tämä on se vauvan peitto.


Nyt taas syksyn tullen kädet kaipasi tekemistä...
Kaapista löytyi iso pussillinen jämälankoja. Osan niistä olin pelastanut jo edesmenneeni mummuni kaapista. Halusin löytää langoille jotain kivaa käyttöä ja niinpä rupesin neulomaan uutta tilkkupeittoa. Valmistumisen jälkeen ajattelin antaa sen hyväntekeväisyyteen esimerkiksi Venäjän köyhille tai johonkin muuhun suuntaan maailmalla. Vielä en ole keksinyt mitä kautta saisin peiton varmimmin perille. Pikaisesti googlatessani löysin yhden yhdistyksen nettisivut, mitä kautta lahjoittaminen ja peiton perille pääsy voisi onnistuakin. Haluaisin kuitenkin kuulla onko kellään lukijalla tietoa tai kokemusta mitä kautta lahjoituksen voisi varmimmin saada sitä eniten tarvitsevalle? Olisin kiitollinen tiedosta.


Tässä alkua. Peitosta on tulossa k i r j a v a .


Lopuista jämälangoista voisin neuloa itselleni kirjavankirjavat villasukat...

maanantai 13. lokakuuta 2008

Yläjuoksun tyttöjen ruskareissu

Lähdettiin vihdoinkin kahden kaverin kanssa kauan suunnittelemalle mökkireissulle Iso-Syötteelle. Porukkaa oli tarkoitus lähteä enemmänkin, mutta nykyajan kiireet ja menothan tiedetään... On vain yksinkertaisesti vaikea saada sellaista aikaa, että jokainen pääsisi mukaan. Päätimme kuitenkin, että nyt on aika tai ei koskaan. Ja niin, reissuhan oli tarpeen ja rentoutumaan pääsimme, vaikkakaan ruskaa ei ollut enää nimeksikään ja sää oli enemmänkin kostea ja kylmä, mitä syksyisen aurinkoinen. Vaellusta metsässä tuli silti reilu kymmenen kilsaa, tämän jälkeen illalla lihapata, viini, sekä sauna ja siideri teki arvatenkin hyvää. Kuohuviiniäkin kilisteltiin mun synttäreiden kunniaksi. Rauhallisesti, mutta mukavasti tuli siis juhlittua tätä etappia.

Kesken vaelluksen sain puhelun oudosta numerosta. Se oli iloinen puhelu! Minulle soitettiin, että olin voittanut 300 euron lahjakortin Vepsäläisen huonekaluliikkeeseen! Mahtavaa mikä t u u r i ! Kerrankin onni potkaisi. Tai onhan mua arpaonni ennenkin suosinut mm. rullaluistinten ja konserttilipun merkeissä, mutta niistä on kerennyt vierähtää jo vuosia aikaa. Kyllä tämä oli mukava piristys. Nyt siis on suunnattava Vepsäläiselle suunnittelemaan mitä sieltä haluaisi kotiin kantaa. Juuri pari kuukautta sitten hankin uuden tv-tason, ja kämppäkin on aika pieni ettei sinne kovin ylimääräistä enää mahdu, mutta eiköhän sitä jotain mukavaa aina löydä! Etsinnästäni ehkä tuonnempana lisää...


Pystyssä pysyttiin, vaikka pitkospuut oli sateesta liukkaat.

Poroja, poroja, poroja. Ihania poroja näkyi paljon metsissä.
Tässä niistä yksi:




perjantai 3. lokakuuta 2008

Syysaskelia

Alkoi jo avokkailla hieman varpaita paleltamaan ja syksyn kunniaksi astelin kenkäkaupoille iloisin mielin, kunnes tajusin ettei sieltä löydy mitään mitä haluan! Kaksi päivää kierreltyäni kaikki kaupungin kenkäkaupat läpi olin jo ehkä hieman epätoivoinen - ehkä kuljen kesäkengät jalassa siihen asti, että kehtaa sujauttaa talvisaappaat jalkaan. ...Kunnes viimeisestä paikasta viimeisillä voimilla löysin nämä ihastuttavat popot. Pitkään mietin onko ne minun vai jonkun muun, mutta kun ne omakseni päätin ottaa en ole katunut hetkeäkään. Ihastuksissani olen kopsutellut niillä eessuntaas.

Niinpä esittelen ne teilllekin:



Kenkäriemuissani ja
aurinkoisesta syyspäivästä iloiten
sukelsin metsään.


Kyllä

pienestäkin

hymy

herkiää.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Italia

Loma Italiassa vierähti hujauksessa. H e l l e t t ä ja a u r i n k o a riitti! Yksi päivä vierähti pyöräillen, toinen Rooman kauniita nähtävyyksiä ihastellen. Loput laiskotellen, rentoutuen ja aurinkoa palvoen, niin tai kuluihan niistäkin lähes 2 päivää paikallisesa sairaalassa.. Kaikki hyvin nyt, eikä siitä sen enempää. Olipahan kokemus nähdä sekin!


Tässä Colosseum ja muita Rooman nähtävyyksiä:


T e r r a c i n a, paikka jossa majailimme, oli mielestäni aika vaatimaton. Kiva, pitkä ranta löytyi hotellin naapurista. Kaupungin keskustaan oli matkaa hiukan enemmän. Siellä oli kivannäköisiä vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia, mutta helle ei houkutellut tutkailemaan niitä sen enempää. Ravintoloita löytyi niin hyviä kuin huonojakin. Lopulta päädyimme tekemään aika usein itse pastaa hotellilla ja niinpä ne illat vierähti rattoisasti syöden, paikallisia viinejä maistellen ja korttia pelaillen.


Italiasta odotin paljon, mutta odotukset ei ihan odotuksien mukaan täyttyneet. Ihmisten englanninkielen taidottomuus ihmetytti. Samoin kaupungin taksittomuus. Muun muassa näistä johtuen monenmoisia seikkailuja tuli koettua. Yleisesti kuitenkin italialaiset olivat erittäin ystävällisiä ja ihania ihmisiä! Ehkä kuitenkin jonain päivänä vielä haluan kokea uudelleen tuon maan...


Kiitos matkaseuralaiselleni! Kiva oli loma ja voisihan tuota taas kohta uutta reissua alkaa suunnitelemaan... :)

perjantai 15. elokuuta 2008

Mansikoita, mustikoita


Niin se on kesä tainnut vierähtää ohi. On ollut aika korjata syksyn sato talteen.
Toisaalta en haluais uskoa, että kesä oli tässä. Toisaalta kalenteria katsoessa ei oikein muuhunkaan voi uskoa.

Onneksi vietin yhden aurinkoisen päivän kyykkimällä mansikkamaalla. Millään en olis malttanut lopettaa poimimista, mutta onneksi lopetin ajoissa. Mansikoita kertyi 8 kiloa ja pakastin lähes täyteen. Ehkä ne aika hyvin tämmöselle yksin eläjälle riittää..?

Tällä viikolla lähdin sitten kaverin kanssa metsään poimimaan mustikoita. Joku väitti, että tänä vuonna ei olisi mustikoita. Mun keräilypaikka taiskin sitten olla melkoinen aarreaitta kun sieltä löytyi marjaa vaikka millä mitalla. Harmi vaan, että mustikan poiminta on aika hidasta... Mutta meillä oli eväät mukana niin hyvin jaksoi.




Puolukoitakin oli kypsymässä paljon, vadelmatkin pitäis saada talteen ja kyllä sitten pitäis jo talven pärjätä.


Niin, ja jos tässä vielä yhden asian mainitsisi: Varattiin toissapäivänä viikon Italian loma kahdelle. 10 yötä ja olemme jo auringon alla rentoutumassa... Kuulostaa aika hyvältä, vai mitä? Seuraavat kuulumiset ehkä siltä tiimoilta..

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Löytöjä


Sain idea, että haluan kotiini pitkän vanhan penkin, vähän niin kuin kirkonpenkin. Päätin lähteä katsomaan sattuisiko mummolan navetasta löytyä mitään sopivaa…

Vanhassa mummolan talossa ei enää juurikaan ole mitään löydettävää, sillä olen penkonut kaikki nurkat, että tiedän kyllä jo oikeastaan kaiken mitä siellä enää on. Silti toivossa eläen lähdin vielä tutkimusmatkalle. Varastossa on jo ”varattuna” minulle muutamia sohvia ja sänkyjä muun muassa. Odotan vain sitä päivää, että minulla on aikaa entisöidä ja kunnostaa niitä ja ennen kaikkea tilaa mihin sijoittaa kalusteita.



Nyt päätin kuitenkin raivata tien polven korkuisen nokkospellon läpi kohta jo lahoavaan navettaan. Matkaan lähdin niin extemporee, että jalassa oli vain sandaalit, mutta tässä hommassa pieni kutitus jalkapöydässä ei haittaa. Navetasta ei löytynyt mitään, olisihan se pitänyt muistaa että ei siellä ole yhtikäs mitään! Päätin kuitenkin kivuta vielä navetan katolle, ja sieltähän se paratiisi aukeni.

Ensimmäisenä silmiini pisti vanha kirkkoreki. Mahtava! Siitä isäkin innostui, joka ei sitten millään ymmärrä vanhan tavaran keräämistä. Reki oli kuitenkin vielä hyvässä kunnossa, ja arvokas kapine säästettäväksi. Niinpä haimme apujoukkoja lisää, jotta saadaan reki pelastettua. Samaan aikaan minä jatkoin tutkimustani vintillä… Sieltä löytyi vanhoja navetan ikkunoita, joista olen haaveillut. Matkalaukkuja, vanhoja lääkepulloja, hiihtosuksia, lasten keinu, ja mikä ihanin: vauvan rattaat! Tai, ei niitä oikein rattaiksikaan voi kutsua sillä renkaiden sijasta siinä oli hangessa työnnettävät jalakset!




Penkkiä ei löytynyt, mutta tämä reki pelasti pettymyksen.

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Häähumua

Sain kunnian olla ystäväni häissä kaasona.

' It doesn't matter where another one is from. It is love which matters. '




Askartelin hääparille hääkirjan, joka toimi samalla myös vieraskirjana. Tarkoituksenani on teettää jatkossa kirjaan joitakin kuvia häistä. Lisäksi kirjaan voi liittää kaason ja bestmanin puheen yms häämuistoja kuten pitämäni omenaleikin vastaukset. Laitoin punaiseen omenaan parisenkymmentä tikkua. Hääparin piti vuorotellen ottaa tikku pois omenasta ja sanoa toisesta hellittelynimi. Leikistä tuli hauska ja on kokeilukelpoinen muissakin häissä!

keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Saksanmaalla käynyt

Maailmanvalloituskarttani sai uuden merkinnän. Vietin muutama viikko sitten rentouttavan miniloman ihanan ystäväni luona Stuttgartissa.




Helle helli meitä, vehreys viehätti ja luonto lumosi.



tiistai 22. huhtikuuta 2008

Irtiotto arjesta



Viikko Levillä hyvässä 11 hengen porukassa meni kuin hujauksessa, ja kotiin paluu tuntui oudolta. Pelailtiin korttia ja guitarheroa, lauleltiin singstaria, tanssittiin tanssimatolla, saunottiin ja grillailtiin. Käytiin lautailemassa, hiihtelemässä, lenkkeilemässä, tanssimassa - ja tietenkin vain oltiin ja rentouduttiin hyvän ruuan ja juoman parissa. Tulomatkalla piipahdettiin vielä ulkomaillakin, Haaparannassa Ikea-ostoksilla.


Nyt pitäis osata taas palata arkeen ja työelämään. Pohjoisessa oli vielä täystalvi. Ja niin kaunista. Täällä Savossa luonto on sillä välin herännyt talviuniltaan ja kevät mennyt harppauksella eteenpäin. Ensimmäiset leskenlehdetkin jo kukkivat. Kesä tulee oikeasti ihan kohta!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Kevättä rinnassa


Kiitos lukijoille kommenteista, palautteista ja miksei myös hoputuksesta kirjoittaa lisää. Tästä on hyvä jatkaa...

Ja nyt sitä sitten vihdoin tulee jotain uutta. Työ, hiihto, saumuri muun muassa on vienyt aikaa kirjoittamiselta, vai onko ne vain pelkkiä selityksiä?
Ei, en usko niin.

Sain tosiaan lahjaksi uudet sukset. Vanhat oli jo niin kulahtaneet, että ei niillä olis kuulemma paljoa eteenpäin päässyt. En tiedä onko yläasteen pakkohiihtämisellä vai millä vaikutus siihen, että en ole ainut joka ei ole viihtynyt suksien päällä vuosiin. Lapsena kyllä hiihdettiin ilolla hiihtokisoissa, joista sai palkinnoksi auton jäärapoja, mutta sitten se ei enää yhtäkkiä ollutkaan kivaa. Vuosia vuosia kului, etten juuri koskenutkaan suksiin, mutta sitten koittikin kummallinen päivä; Hiihto onkin ihan mukavaa! Ei kilpailemista, ei pakkohiihtämistä vaan nautiskelemista järvenjäällä auringonpaisteessa. Tiedä vaikka aurinko lämmittäisi samalla kevään ensimmäisen pisamankin poskelle.

torstai 24. tammikuuta 2008

Ole hyvä ja astu peremmälle


Nyt se on minunkin vuoro, siis perustaa oma blogi.

Tällä hetkellä palaudun opiskelun aiheuttamasta tuskailusta ja kiireen tunnusta. Askartelen, urheilen, leivon, järjestelen, siivoilen, nukun, lataan paristoja, fiilistelen, N A U T I N elostani ja olostani. Monenmoisesta tämmöisestä olisi tarkoitus tännekin kirjoitella.

Kiitos bloggailuinnostuskesta kuuluu muille bloggaajille, erityisesti maijjalle ja stannalle.