sunnuntai 26. joulukuuta 2010
torstai 16. joulukuuta 2010
Joulu
Onko joulu vasta ensiviikolla?
Vai voiko sanoa, että joulu on jo?
On se jo. Ainakin minulla.
Joulupuuni on koristeltu.
Kauneimmat joululaulut laulettu.
Joululahjat paketoitu.
Ensimmäinen jouluateria nautittu.
Pitkäaikaisesta kaipuusta, lapsuuden muistoista mielessä ollut enkelikello hankittu.

Mutta se on varmaa, että joulu jatkuu.
Se huipentuu ensiviikolla.
Saan ojentaa valitsemani lahjat rakkaimmille.
Nautin maailmaan parhaan, äitini valmistaman jouluaterian.
Laulan lisää joululauluja ja pääsen pianon ääreen.
Imen joulun kauneuden sisälleni ja kannan joulun muistot mielessäni.


Vai voiko sanoa, että joulu on jo?
On se jo. Ainakin minulla.
Joulupuuni on koristeltu.
Kauneimmat joululaulut laulettu.
Joululahjat paketoitu.
Ensimmäinen jouluateria nautittu.
Pitkäaikaisesta kaipuusta, lapsuuden muistoista mielessä ollut enkelikello hankittu.
Mutta se on varmaa, että joulu jatkuu.
Se huipentuu ensiviikolla.
Saan ojentaa valitsemani lahjat rakkaimmille.
Nautin maailmaan parhaan, äitini valmistaman jouluaterian.
Laulan lisää joululauluja ja pääsen pianon ääreen.
Imen joulun kauneuden sisälleni ja kannan joulun muistot mielessäni.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Ihana Istanbul
Mekko tuli tarpeen.
Vielä sai lähes viikon nauttia kesästä, lämmöstä ja auringosta ihanien asioiden parissa. Istanbul oli täynnä katseltavaa ja tutkittavaa, ihmeteltävää ja ihasteltavaa.
Ja ihmisiä.
Kaupunki hehkui värejä kaikille aisteille. Istanbul oli seikkailua täynnä.
Vielä sai lähes viikon nauttia kesästä, lämmöstä ja auringosta ihanien asioiden parissa. Istanbul oli täynnä katseltavaa ja tutkittavaa, ihmeteltävää ja ihasteltavaa.
Ja ihmisiä.
Kaupunki hehkui värejä kaikille aisteille. Istanbul oli seikkailua täynnä.
Turkkilaiset saivat omalta kohdaltani ihan eri arvostuksen mitä aiemmin on ollut. Voiko olla avuliaampia ja ystävällisempiä ihmisiä? He tulevat kysymään "Do you need help?" vaikka kielitaito tähän loppuukin. Ja niin sitä vain elekielellä asiat hoituu eteenpäin ja paikallinen kaveri vie meidän vaikka toiseen kaupunginosaan jotta asiat järjestyvät meidän parhaaksi.
Istanbulissa - siinä 12 miljoonan ihmisen kaupungissa - oli myös niin turvallisen oloista olla ja elellä, että vieläkin ihmetyttää.
Tesekkür ederim Turkkilaiset!
torstai 9. syyskuuta 2010
Mekko Matkalle Mukaan
maanantai 22. helmikuuta 2010
Hopeaketjut
Vihdoinkin koitti aika kauan odotetun hopeaketjukurssin. Kahden viikonlopun kestävällä kurssilla opittiin veivaamaan ja sahamaan hopealangasta renkaita ja renkaista saikin tehtyä eri tekniikoilla eri näköisiä ketjuja - malleja olisi kymmeniä!

Ensimmäisenä aloitettiin muinaisketjun tekeminen, joka on oikeastaan perusta ketjujen tekoon ja on helppo oppia ja työstää. Ketjun näyttävyys ei kuitenkaan jää helppouden jalkoihin.
Muinaisketjun jälkeen aika opetella kuningasketjun teko. Äidiltäni olin jo saanut joululahjaksi ranteeseen hänen tekemän kuningasketjun, niinpä nyt halusin itse tehdä samanlaisen kaulaan. Kuningasketjukin oli yllättävän nopea oppia ja mukava tehdä. Eikä aikaakaan niin minulla oli jo paksu hopeaketju kaulassa - juuri tällaisesta olen haaveillut vuosia!
Kuningasketjun alkua
Kurssin toisena viikonloppuna opettelin mattoketjun teon ja siitähän tuli varsin kaunis ja näyttävä koru ranteeseen. Lisäksi tein muinaisketjutekniikalla itselleni nilkkaketjun ja muutamia ranneketjuja. Renkaita tein kurssilla sen verran valmiiksi, että ketjujen teko jatkuu edelleen kotona. Jatkossa jos vielä innostuu lisää, hankin tarvikkeet renkaiden tekoon. Nyt asunnon kokokin sanoo sitä, ettei täällä ole tilaa hopeapajalle - ainakaan vielä.

Muinaisketjuja
Kuningasketju
Mattoketju
Ensimmäisenä aloitettiin muinaisketjun tekeminen, joka on oikeastaan perusta ketjujen tekoon ja on helppo oppia ja työstää. Ketjun näyttävyys ei kuitenkaan jää helppouden jalkoihin.
Muinaisketjun jälkeen aika opetella kuningasketjun teko. Äidiltäni olin jo saanut joululahjaksi ranteeseen hänen tekemän kuningasketjun, niinpä nyt halusin itse tehdä samanlaisen kaulaan. Kuningasketjukin oli yllättävän nopea oppia ja mukava tehdä. Eikä aikaakaan niin minulla oli jo paksu hopeaketju kaulassa - juuri tällaisesta olen haaveillut vuosia!
Kurssin toisena viikonloppuna opettelin mattoketjun teon ja siitähän tuli varsin kaunis ja näyttävä koru ranteeseen. Lisäksi tein muinaisketjutekniikalla itselleni nilkkaketjun ja muutamia ranneketjuja. Renkaita tein kurssilla sen verran valmiiksi, että ketjujen teko jatkuu edelleen kotona. Jatkossa jos vielä innostuu lisää, hankin tarvikkeet renkaiden tekoon. Nyt asunnon kokokin sanoo sitä, ettei täällä ole tilaa hopeapajalle - ainakaan vielä.
torstai 4. helmikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)