Szekszárd, Unkari

Visiitti viinitilalle Unkarin Szekszárdiin.
Se visiitti oli mielenkiintoinen, ja mukavan erilainen ulkomaanmatka.


Unkarissa odotti kolmenkymmenenkahdeksan asteen lämpö. Ihana pieni viinitila mitä ympäröi omena-, päärynä-, luumu- ja kirsikkapuut sekä pitkät viinirypäleviljelykset. Lisäksi siellä odotti naapurinsetä omatekoisine persikkabalinkoineen ja punaviineineen.


Naapurin setä kokkas meille itse pyytämiä särkiä, keitteli paikallista lihapataa - pörkölttiä maustettuna oman maan chileillä, paprikoilla, tomaateilla. Paikalliselta pieneltä vuohenjuustotilalta haettiin kiloittain herkullisia erilaisia vuohenjuustoja. Maisteltiin vähän lisää naapurin sedän punaviinejä ja kielimuuria ei ollut lainkaan vaikka yhteistä kieltä ei meidän välillä ollut yhtään. Neljä päivää kului hujauksessa ihan vain rauhallisesta olosta ja elosta nauttien.



Tänne voisin lähteä toistekin.

Kesäloma on ohi

...Ja niin taitaa olla kesäkin. En tykkää jos kesällä puhutaan syksystä, tai varsinkaan jos sitä odotetaan. Kesä on lyhyt ja ainutlaatuinen, kesästä tulee nauttia täysillä. Mutta nyt on jo se aika, että sanon: Ihana kun tulee syksy!

Enää aurinko ei lämmitä yhtälailla. Kesäloma on ohi, arki `normalisoituu´ työn ja harrastusten parissa. Ja mikä syksyssä on parasta, voi hyvällä omalla tunnolla käpertyä peiton alle, katsella telkkua, nautiskella lämmintä teetä, kutoa, poltella kynttilöitä, ihailla syksyn värisatoa...

Tervetuloa syksy.

Joululahjoja...

Tänä jouluna kaksi ihanaa pientä poikaa sai pehmeän paketin.


Neuloin heille Converse-töppöset.
Itse vain hymyilen. Näistä tuli hauskat!
...Ihan niinkuin uudet töppösillä töpsöttelijätkin.







Lämpöistä alkavaa vuotta 2011!

Joulu

Onko joulu vasta ensiviikolla?
Vai voiko sanoa, että joulu on jo?



On se jo. Ainakin minulla.

Joulupuuni on koristeltu.
Kauneimmat joululaulut laulettu.
Joululahjat paketoitu.
Ensimmäinen jouluateria nautittu.
Pitkäaikaisesta kaipuusta, lapsuuden muistoista mielessä ollut enkelikello hankittu.


Mutta se on varmaa, että joulu jatkuu.
Se huipentuu ensiviikolla.

Saan ojentaa valitsemani lahjat rakkaimmille.
Nautin maailmaan parhaan, äitini valmistaman jouluaterian.
Laulan lisää joululauluja ja pääsen pianon ääreen.
Imen joulun kauneuden sisälleni ja kannan joulun muistot mielessäni.

Ihana Istanbul

Mekko tuli tarpeen.
Vielä sai lähes viikon nauttia kesästä, lämmöstä ja auringosta ihanien asioiden parissa. Istanbul oli täynnä katseltavaa ja tutkittavaa, ihmeteltävää ja ihasteltavaa.
Ja ihmisiä.

Kaupunki hehkui värejä kaikille aisteille. Istanbul oli seikkailua täynnä.

Turkkilaiset saivat omalta kohdaltani ihan eri arvostuksen mitä aiemmin on ollut. Voiko olla avuliaampia ja ystävällisempiä ihmisiä? He tulevat kysymään "Do you need help?" vaikka kielitaito tähän loppuukin. Ja niin sitä vain elekielellä asiat hoituu eteenpäin ja paikallinen kaveri vie meidän vaikka toiseen kaupunginosaan jotta asiat järjestyvät meidän parhaaksi.

Istanbulissa - siinä 12 miljoonan ihmisen kaupungissa - oli myös niin turvallisen oloista olla ja elellä, että vieläkin ihmetyttää.

Tesekkür ederim Turkkilaiset!

Mekko Matkalle Mukaan

Omassa kodissa oma ompeluhuone.
Uusi ikioma ompelukone.
Ihana matka tiedossa.


Nyt oli aika tehdä mekko matkalle mukaan.

Hopeaketjut

Vihdoinkin koitti aika kauan odotetun hopeaketjukurssin. Kahden viikonlopun kestävällä kurssilla opittiin veivaamaan ja sahamaan hopealangasta renkaita ja renkaista saikin tehtyä eri tekniikoilla eri näköisiä ketjuja - malleja olisi kymmeniä!


Ensimmäisenä aloitettiin muinaisketjun tekeminen, joka on oikeastaan perusta ketjujen tekoon ja on helppo oppia ja työstää. Ketjun näyttävyys ei kuitenkaan jää helppouden jalkoihin.


Muinaisketjun jälkeen aika opetella kuningasketjun teko. Äidiltäni olin jo saanut joululahjaksi ranteeseen hänen tekemän kuningasketjun, niinpä nyt halusin itse tehdä samanlaisen kaulaan. Kuningasketjukin oli yllättävän nopea oppia ja mukava tehdä. Eikä aikaakaan niin minulla oli jo paksu hopeaketju kaulassa - juuri tällaisesta olen haaveillut vuosia!

Kuningasketjun alkua

Kurssin toisena viikonloppuna opettelin mattoketjun teon ja siitähän tuli varsin kaunis ja näyttävä koru ranteeseen. Lisäksi tein muinaisketjutekniikalla itselleni nilkkaketjun ja muutamia ranneketjuja. Renkaita tein kurssilla sen verran valmiiksi, että ketjujen teko jatkuu edelleen kotona. Jatkossa jos vielä innostuu lisää, hankin tarvikkeet renkaiden tekoon. Nyt asunnon kokokin sanoo sitä, ettei täällä ole tilaa hopeapajalle - ainakaan vielä.


Muinaisketjuja


Kuningasketju


Mattoketju