Kiitos lukijoille kommenteista, palautteista ja miksei myös hoputuksesta kirjoittaa lisää. Tästä on hyvä jatkaa...
Ja nyt sitä sitten vihdoin tulee jotain uutta. Työ, hiihto, saumuri muun muassa on vienyt aikaa kirjoittamiselta, vai onko ne vain pelkkiä selityksiä?
Ei, en usko niin.
Sain tosiaan lahjaksi uudet sukset. Vanhat oli jo niin kulahtaneet, että ei niillä olis kuulemma paljoa eteenpäin päässyt. En tiedä onko yläasteen pakkohiihtämisellä vai millä vaikutus siihen, että en ole ainut joka ei ole viihtynyt suksien päällä vuosiin. Lapsena kyllä hiihdettiin ilolla hiihtokisoissa, joista sai palkinnoksi auton jäärapoja, mutta sitten se ei enää yhtäkkiä ollutkaan kivaa. Vuosia vuosia kului, etten juuri koskenutkaan suksiin, mutta sitten koittikin kummallinen päivä; Hiihto onkin ihan mukavaa! Ei kilpailemista, ei pakkohiihtämistä vaan nautiskelemista järvenjäällä auringonpaisteessa. Tiedä vaikka aurinko lämmittäisi samalla kevään ensimmäisen pisamankin poskelle.
3 kommenttia:
Tänä talvena minäkin hain sukset kanikselta tänne kotiin ja onhan niillä hiihdettykin. Monta vuotta taitaa edellisestä kerrasta olla kun sukset oli aivan pölyssä (ja olenhan tuota jo vuosia muualla asunutkin ilman suksiani).
Hyvähyvähyvä a n n e ! Mutta sen sanon, että minen hihä ennää ikinä - tai en ainakaan pitkään aikaan.
Ala-asteen pakkohiihdosta on kyllä jäänyt sellaiset muistot, ettei hiihtoladuille juuri tee mieli. Eihän sitä kuitenkaan tiedä, voihan se olla, että joskus vielä hiihtokärpänen puraisee.
Lähetä kommentti