Entisöintihommiin...

Kirppikseltä löytyi minulle ihana 60 -luvun jakkara, jonka aion entisöidä. Olen haaveillut eteiseen peilin eteen pientä jakkaraa muun muassa kenkien sitomista varten (tähän mennessä olen sitonut kenkäni aina vaatekaapissa istuen). Minulla oli jo valmiiksi katseltuna Vepsäläiseltä ihana jakkara, mutta en osannut valita mustan ja valkoisen väliltä, joten jätin asian vielä muhimaan. Se kannatti, sillä nyt onnisti. Tämän jakkaran pinta oli kulunut ja väri täysin väärä, mutta oli heti päivänselvää että aion sen innolla hioa ja maalata uudelleen. Kukkaronikin keveni vain 2,80 euron verran, kun taas Vepsäläisen jakkaralla se olisi keventynyt yli sadalla eurolla.



Entisöinnistä onkin jo jonkin verran kokemusta, sillä kaverini kanssa ostettiin eräs kesä vanhat pulpetit mukavalta keräilijäsedältä, pilkkahintaan nekin. Ne pulpetit sitten hiottiin, maalattiin ja puunattiin molemmat omiin tarpeisiin sopiviksi. Itse olen tekemääni erittäin tyytyväinen. Pulpetti toimii tätä nykyä tietokonepöytänä, silloin kun läppäri ei nimensä mukana ole sylissä...


Jakkaran lisäksi kirpparilta löytyi kiva tummansininen laukku. Oikeasti vanha laukku. Sisus on jonkilaista paksua muovia ja sisäpussi repaleinen sekä käytössä kulunut. Pienellä entisöinnillä eli ompelemalla uuden sisäpussin ja ulkopinnan puhdistamisella saan ihanan, juuri ensi kesän takkiini sopivan! Ostin nimittäin kaappiini jo kesää odottamaan ihanan tummansinisen takin jossa on isot ruskeat napit - samanväriset kuin laukun yksinkertainen puinen kahva! Ja mikä parasta, tämäkin laukku kustansi vain vaivaiset 2 euroa.

Koti

Tänään oli hyvä tulla kotiin.

Matkalta tarttui mukaan pieni Gerbera ja Orkidea.

Ihana valaistus päälle.

Pieni pala suklaata suuhun.

Nyt on hyvä olla.

Viime syksynä syntymäpäivänäni sain puhelun, jossa kerrottiin minun voittaneen lahjakortin huonekaluliikkeeseen. Tällä lahjakortilla hankein itselleni Boknäs -valaisimen, joka näkyy kuvassa. Tykkään valaisimesta kovasti. Valaisimesta tulee mieleeni vanhanaikainen kamerajalusta.
Lepakkotuoliin ompelin itse ruskean nahkapäällisen, näin sain tuolista entistä mieluisamman.

Syksyn aikaansaannoksia

Nyt vosin kertoa ja esitellä jotain mitä olen saanut syksyn aikana aikaiseksi. Aloitetaan jämälankatilkkupeitosta. Se tuli valmiiksi ja siitä tuli kirjava, mutta varmasti lämmin jollekulle pienelle sitä tarvitsevalle. Laitoin peiton pakettiin ja osoitteeksi Vaaka Ry:n ja tätä kautta osallistuin omalta osaltani heidän tilkkupeittoprojektiin. He toimittavat peitot edelleen lapsille ja lapsiperheille niin kotimaahan kuin lähialueelle kuten Venäjän Karjalaan.

Valmis tilkkupeitto oli tämännäköinen:


Toinen syksyn isompiprojekti on ollut neuloa ihana ystäväni ihanalla 8 kk ikäiselle pojalle neuletakki joululahjaksi. Ohje löytyi vanhasta käsityölehdestä, mutta minulla oli eri lanka ja eri kokoiset puikot mitä ohjeessa ja tämän vuoksi koon kanssa oli ajoittain sumplimista. Sumpliminen onnistui kuitenkin hyvin ja neuletakista tuli sopivan reilu pojalle. Ohjeen mukaan takkiin olisi tullut hiippahuppu ja sitä alkuun yritinkin neuloa, mutta ensimmäinen versio oli aivan liian iso ja toinen päinvastainen. Lopulta päädyin tekemään hupun sijasta tavanomaisen resorikauluksen, joka loppupeleissä on paljon helpompi käytössäkin.

Poika sai lahjansa tänään ja se oli söpön näköinen sen päällä, vaikka näin itse kehunkin. :) Tämä neuletakki oli ensimmäinen, jonka koskaan olen saanut valmiiksi asti. Joskus yläasteella aloitin neulomaan villapuseroa itselleni, mutta siitä taitaa olla vieläkin ainakin yksi hiha tekemättä. Pipot on enemmän mun juttu. Niitä on tälle syksylle kerennyt valmistua kaksi. Kuvia niistä ei kuitenkaan ole nyt näyttää.

Tilkkupeitto

Sain aikoinani ylioppilaslahjaksi kummitädiltäni ison neulotun tilkkupeiton. Peitto on ollut ehdoton lämmike etenkin kylminä talvi-iltoina. Keväällä innostuin neulomaan samantaipaista tilkkupeittoa rakkaan ystäväni esikoiselle. Peitto on ollut mielikseni suosittu ja ahkerassa käytössä.

Tämä on se vauvan peitto.


Nyt taas syksyn tullen kädet kaipasi tekemistä...
Kaapista löytyi iso pussillinen jämälankoja. Osan niistä olin pelastanut jo edesmenneeni mummuni kaapista. Halusin löytää langoille jotain kivaa käyttöä ja niinpä rupesin neulomaan uutta tilkkupeittoa. Valmistumisen jälkeen ajattelin antaa sen hyväntekeväisyyteen esimerkiksi Venäjän köyhille tai johonkin muuhun suuntaan maailmalla. Vielä en ole keksinyt mitä kautta saisin peiton varmimmin perille. Pikaisesti googlatessani löysin yhden yhdistyksen nettisivut, mitä kautta lahjoittaminen ja peiton perille pääsy voisi onnistuakin. Haluaisin kuitenkin kuulla onko kellään lukijalla tietoa tai kokemusta mitä kautta lahjoituksen voisi varmimmin saada sitä eniten tarvitsevalle? Olisin kiitollinen tiedosta.


Tässä alkua. Peitosta on tulossa k i r j a v a .


Lopuista jämälangoista voisin neuloa itselleni kirjavankirjavat villasukat...

Yläjuoksun tyttöjen ruskareissu

Lähdettiin vihdoinkin kahden kaverin kanssa kauan suunnittelemalle mökkireissulle Iso-Syötteelle. Porukkaa oli tarkoitus lähteä enemmänkin, mutta nykyajan kiireet ja menothan tiedetään... On vain yksinkertaisesti vaikea saada sellaista aikaa, että jokainen pääsisi mukaan. Päätimme kuitenkin, että nyt on aika tai ei koskaan. Ja niin, reissuhan oli tarpeen ja rentoutumaan pääsimme, vaikkakaan ruskaa ei ollut enää nimeksikään ja sää oli enemmänkin kostea ja kylmä, mitä syksyisen aurinkoinen. Vaellusta metsässä tuli silti reilu kymmenen kilsaa, tämän jälkeen illalla lihapata, viini, sekä sauna ja siideri teki arvatenkin hyvää. Kuohuviiniäkin kilisteltiin mun synttäreiden kunniaksi. Rauhallisesti, mutta mukavasti tuli siis juhlittua tätä etappia.

Kesken vaelluksen sain puhelun oudosta numerosta. Se oli iloinen puhelu! Minulle soitettiin, että olin voittanut 300 euron lahjakortin Vepsäläisen huonekaluliikkeeseen! Mahtavaa mikä t u u r i ! Kerrankin onni potkaisi. Tai onhan mua arpaonni ennenkin suosinut mm. rullaluistinten ja konserttilipun merkeissä, mutta niistä on kerennyt vierähtää jo vuosia aikaa. Kyllä tämä oli mukava piristys. Nyt siis on suunnattava Vepsäläiselle suunnittelemaan mitä sieltä haluaisi kotiin kantaa. Juuri pari kuukautta sitten hankin uuden tv-tason, ja kämppäkin on aika pieni ettei sinne kovin ylimääräistä enää mahdu, mutta eiköhän sitä jotain mukavaa aina löydä! Etsinnästäni ehkä tuonnempana lisää...

Pystyssä pysyttiin, vaikka pitkospuut oli sateesta liukkaat.

Poroja, poroja, poroja. Ihania poroja näkyi paljon metsissä.
Tässä niistä yksi:

Syysaskelia

Alkoi jo avokkailla hieman varpaita paleltamaan ja syksyn kunniaksi astelin kenkäkaupoille iloisin mielin, kunnes tajusin ettei sieltä löydy mitään mitä haluan! Kaksi päivää kierreltyäni kaikki kaupungin kenkäkaupat läpi olin jo ehkä hieman epätoivoinen - ehkä kuljen kesäkengät jalassa siihen asti, että kehtaa sujauttaa talvisaappaat jalkaan. ...Kunnes viimeisestä paikasta viimeisillä voimilla löysin nämä ihastuttavat popot. Pitkään mietin onko ne minun vai jonkun muun, mutta kun ne omakseni päätin ottaa en ole katunut hetkeäkään. Ihastuksissani olen kopsutellut niillä eessuntaas.

Niinpä esittelen ne teilllekin:

Kenkäriemuissani ja
aurinkoisesta syyspäivästä iloiten
sukelsin metsään.


Kyllä

pienestäkin

hymy

herkiää.

Italia

Loma Italiassa vierähti hujauksessa. H e l l e t t ä ja a u r i n k o a riitti! Yksi päivä vierähti pyöräillen, toinen Rooman kauniita nähtävyyksiä ihastellen. Loput laiskotellen, rentoutuen ja aurinkoa palvoen, niin tai kuluihan niistäkin lähes 2 päivää paikallisesa sairaalassa.. Kaikki hyvin nyt, eikä siitä sen enempää. Olipahan kokemus nähdä sekin!

Tässä Colosseum ja muita Rooman nähtävyyksiä:

T e r r a c i n a, paikka jossa majailimme, oli mielestäni aika vaatimaton. Kiva, pitkä ranta löytyi hotellin naapurista. Kaupungin keskustaan oli matkaa hiukan enemmän. Siellä oli kivannäköisiä vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia, mutta helle ei houkutellut tutkailemaan niitä sen enempää. Ravintoloita löytyi niin hyviä kuin huonojakin. Lopulta päädyimme tekemään aika usein itse pastaa hotellilla ja niinpä ne illat vierähti rattoisasti syöden, paikallisia viinejä maistellen ja korttia pelaillen.

Italiasta odotin paljon, mutta odotukset ei ihan odotuksien mukaan täyttyneet. Ihmisten englanninkielen taidottomuus ihmetytti. Samoin kaupungin taksittomuus. Muun muassa näistä johtuen monenmoisia seikkailuja tuli koettua. Yleisesti kuitenkin italialaiset olivat erittäin ystävällisiä ja ihania ihmisiä! Ehkä kuitenkin jonain päivänä vielä haluan kokea uudelleen tuon maan...

Kiitos matkaseuralaiselleni! Kiva oli loma ja voisihan tuota taas kohta uutta reissua alkaa suunnitelemaan... :)